Sanonta; kolmas kerta toden sanoo osui nyt enemmän kuin oikeaan. Sain interrail-lipun ostettua vasta kolmannella raahautumis kerralla helsingin rautatieasemalle. Itse asiassa raahautuminen ei ole oikea adjektiivi kuvaamaan matkaani vr:lle. Taisin hypellä ja hyräillä ja jopa hymyillä tuntemattomille vastaan tulijoille. Suunnittelin aamulattea junan ravintolavaunussa ja puhallettavaa niskatyynyä käsilaukussa. Vastaan tulijat ajattelivat ruokataukoa ja työpaikan taukotiloja.
Miksi en saanut lippua heti ostettua? No hyvä kysymys, johon parempi vastaus. Ottakaa opiksi. Ensimmäisellä kerralla unohdin lipun käytön alkamis päivän. Ei niin, että en muistaisi jopa unissani milloin lähdemme matkaan, mutta en muistanut monta yötä vietimme lennon jälkeen Berliinissä. Toisella kerralla unohdin passin. Tai itse asiassa en unohtanut, sillä en tiennyt että sitä tarvitaan. Jokaisen pitäisi kyllä tietää passia tarvitaan kaikkialla, missä on enemmän kuin kolme asiapaperia työntekijöillä pinossa. Mutta luulin, että ajokortti kelpaisi henkilöllisyyden todistamiseksi. Ja henkilöllisyyttä ei tarvinnut edes todistaa, mutta passissa oli tarvittava numerosarja reililippua varten. Että silleen.
Kolmannella kerralla sain lipun ostettua! Nyt on mustaa valkoisella, paperia tulostettuna, tekstiä painettuna, kirjaimia lauseena, materiaalia todisteena.
x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0x0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti